Uhkapelaaminen muinaisessa Roomassa
Tiedämme kaikki, että ihminen on rakastanut uhkapeliä jo muinaisina aikoina, mutta on todennäköisesti, että uhkapeli on jopa kehittänyt ihmisen aivokapasiteettia. Mikä on se, joka ajaa inhimillistä omaa halua, kun yhdistät pelin ja sen pelaamisen sattumanvaraiseen palkintoon? Onko voiton jännitys suurin, koska sen eteen ei tarvitse tehdä suurta työtä? Riippumatta siitä, millainen on motivaatio, uhkapeli pysyy suosittuna ihmisten harrastuksena vuosien varrella ja nykypäivänä.
Muinaisessa maailmassa roomalaiset olivat hyvin syvään juurtuneita pelaajia. Kaikki kansanluokat osallistuivat uhkapeliin niin orjasta keisariin, käsityöläisistä senaattoreihin. Tasavallan aikana uhkapeli oli kielletty paitsi Saturnalian festivaalin aikana joka pidettiin joka vuosi joulukuussa. Saturnalia oli juhla Saturnuksen, maatalouden roomalaisen jumalan kunniaksi, ja roomalaisen myytin mukaan Saturnus vallitsi maan päällä ja antoi ihmiskunnalle hyvänarvoisuuden, joka toimi syyttömänä. Festivaali oli yritys herättää aikaa uudestaan kääntämällä asiat toisinpäin. Esitelty päivä oli julkinen ilo, jota seurasi kahden päivän yksityinen juhla roomalaisen kotitalouden sisällä. Yksityisiin juhliin sisältyi ”Toisenlainen ateria”, jossa orjat söivät yhdessä isäntiensä kanssa, mahdollisesti jopa heidän palvelijansa. Noppa-pelaaminen oli sallittua toisenlaisen ajattelun vuoksi, koska se, joka oli tavallisesti lainvastaista, oli nyt sallittua.
Mitä nämä nopapelit olivat? Yleensä oli kaksi erin tyyppistäpeliä: ainoastaan peli nopilla ja pelejä, joissa yhdistettiin lautapelille nopille, lautapeli sisälsi niin erilaisia nappuloita, jotka siirrettiin heittämällä noppaa. Laudoilla oli tyypillisesti 36 eri kohtaa, joihin nappulan voisi siirtää, nämä sisälsivät, lehtiä, kirjaimia ja risteyksiä. Kolmella häviää/kuolee, nopat olivat siis samanlaisia kuin tänäkin päivänä. Parhain heitto tietysti oli kolmella nopalla kaikki kuutosia eli yhteensä kahdeksantoista ”spot/paikka”. Sakot maksettiin tai nappuloita siirrettiin taaksepäin, jos heitetyt nopat osoittivat yhden tai useamman yksittäisen summan.
Saturnalian ulkopuolella ja virallisesta hallituksen asemasta huolimatta uhkapeli oli Rooman kansan päivittäinen toiminta. Tavernan raunioiden lähellä preetorilaista pitivät leiriä merkkinä, jossa sanottiin: ”Hyvä ruoka ja rahapelit”. Pöydät on myös löytynyt sanamuodolla, joka on kirjoitettu niihin – ”Säilytä parempia pelaajia”.
Voisikin kuvitella, että valmiiksi ladattuja noppia käyttävät ammattilaisia, jotka tekivät elantonsa muiden ihmisten rahoilla ja usein taistelujen oletetanaan johtuneen petosten yrityksistä. Pompeijossa seinässä on graffiti, jossa kirjailija ylpeänä sanoo: ”Olen kyllin kykenevä voittamaan ilman huijausta”. Saman kaupungin tavernan rauniot ovat piirretty ja maalattu lattialle. Ensimmäisessä kuvassa kaksi miestä istui tuoleilla, joilla oli pelipöydät istuessaan polvilleen. Ensimmäinen mies sanoo ”EXSI” (olen ulkona). Hän heitti nopan. Toinen mies pistää ja sanoo ”NON TRIA DV AS EST” (ei kolmea pistettä vaan kaksi). Toisessa kuvassa miehet ovat seisomassa kuin taistelevat pisteistä, mutta tavernaohjaaja astuu sisään. ”ITIS FORIS RIXSATIS” (jätä paikka, jos haluat taistella).
Augustus oli iloinen peluri ja harjoitti pelaamista kaikkien roomalaisten festivaalien aikana. Tiberiukselle kirjoitettu kirje, jonka hän on saanut oli seuraava, rakas Tiberius, Olemme ohittaneet Minerva-juhlan suurella ilolla, pelaamalla joka päivä ja lämmittelemällä välillä. Veljesi erotti itsensä suuresta melusta, jonka hän teki ja loppujen lopuksi hän ei menettänyt kovin paljon, sillä onni kääntyi hänen hyväkseen juuri kun hän kohtasi pahimman pilkkansa. Olen menettänyt kolmekymmentätuhatta sestersaa, koska kuten tavallisesti olin liberaali vieraille ja kumppaneilleni. Olin ottanut kaiken, mikä minulle oli annettu, olisin tyhjentynyt viisikymmentä tuhatta.”
Augustuksen jälkeen imperialisen Rooman nousu tuotti moraalisia tekoja. Horace toteaa, että ”nuori roomalainen ei ole enää omistettu ratsastuksen ja metsästyksen miehellisille tottumuksille; hänen taitonsa näyttäisi kehittyvän entistä enemmän laissa kielletyissä uhkapeleissä. ”Tiedämme ainakin kolmesta laista, jotka kieltävät uhkapeliä, joista merkittävin on Lex Talaria, mutta emme tiedä, milloin nämä lait on hyväksytty. Tiedämme kuitenkin, että romaaninen rahapelitoiminta oli ”Alea” ja varhaisessa vaiheessa, kun moraalin esitys oli merkityksellinen, ”Aleator” käytettiin kuvaamaan halveksittavaa henkilöä.
Lait tai ei lainkaan, Rooman ihmiset pelasivat, koska mikään ei voinut houkutella vetovoimaa, jonka uhkapeli toi koko kansalle.
Sukupuolen näkökulmasta naiset olisivat jääneet pois kaikenlaisesta rahapelitoiminnasta miesten kanssa, mutta voidaan olettaa, että rikkaammat naiset pelasivat ryhmissä, kuten miehetkin.
Tämän hetken suosituimmat ja trendikkäimmät nettikasinot
